Nyt on pakko kirjoittaa, mikään ei auta kun tarve on suuri. Kesäteatteri on alkanut sujua hienosti. Kumma kyllä osa näyttelijöistä ei anna kaikkeaan vaan pidättelee. Todennäköisesti haluavat tehdä kiusaa. Kiusa se on pienikin kiusa ja minuunhan se kohdistuu niin kuin kaikki muukin paskanheitto tänä kesänä. On vaan hyvä tunne siitä että kaikki tulee sujumaan hienosti tämän näytelmän jälkeen. Tämä meitin kesis on ollu semmonen kompromissi. Helppo kesänäytelmä, helppo näytellä ja helppo katsoa. Talvella oli niin iso ponnistus ettei semmoseen voi toista kertaa saman vuoden aikana ryhtyä. Nyt kyllä on jyvät erottuneet akanoista ja tulevaisuus on selkeänä edessä. Huomenna on täällä Kiikalassa Kiikala-päivä ja allekirjoittanut menee sinne esiintymään ja saa jättää hetkeksi kesäteatterihuolet taakse. Että silleen ja eteenpäin mennään niinkuin mummo lumessa. Luin siitä toisesta blogistani kommentin että olen kärsinyt luottamuspulasta, mutta sen kirjoittaja taitaa kärsiä jostain muusta pulasta. Nimittäin meitin teatterista lähtee kyllä yks sun toinen ja minä vasta viimeiseksi, tuskin kuitenkaan koskaan.