Kirjoittaminen avartaa omia näkemyksiä asiasta kuin asiasta. Yritän kirjoittaa tuntemusteni pohjalta, olla rehellinen itselleni. Lueskelin just äskettäin vanhaa Naisten saunan blogia ja tuli oikein haikea mieli. Kyllä silloin oli upea porukkahenki, kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Valitettavasti viime kesänä ei enää ollut sitä. En tässä lähde enempää ruotimaan sitä asiaa, mutta tämän hetken tuntuma on sellainen, että olemme uudelleen löytämässä punaisen langan. Viime keskiviikon Opri- esitys toi sen esiin. Jouduimme paikkaamaan rooleja, koska kaikki eivät halunneet - jaksaneet- viitsineet tulla mukaan. Eikös muuten olekin aika kummallista että lupautuu esityksiin ja sitten ei tulekaan. No eipä siinä mitään, me esitettiin paras Opri mitä koskaan ollaan esitetty. Ja koko esityksen yllä leijui me-henki. Yhdessä tekemisen ilon oikeastaan pystyi aistimaan. Tosi iso hatunnosto Simonelle joka teki aivan hykerryttävän upean Akviliinan roolin (yhden harjoituksen perusteella) ja Sarille joka onnistui Anttilan emännän/Alpertin kaksoisroolissaan aivan loistavasti. Tähän ollaan pyritty ja tähän taas päästään. Hieno homma. Nyt on taas mukava katsoa eteenpäin, ensi kesään ja tuleviin kesiin. Oprin sanoin: kyllä miun on nyt niin hyvä miel.