Voihan hevon helvetti sentään. Ette kylläkään usko. Eilen oli näytelmämme Pillereitä ja parodiaa viimeinen esitys. Yksi näyttelijämme ilmoitti päivällä ettei millään pääse vaikka maa päälle kaatuis. Jalkakipua. No varmasti onkin, mutta kumma kun aina sama ihminen joko ei tule jonkun kivun takia tai sitten lopettaa kesken näytelmän. Uskomatonta. Mutta mitäs me teimmekään. Esitimme elämämme näytelmän, naureskellen ja iloisena siitä ryhmästä joka sai itsensä rahdattua paikalle. Ohjaajamme teki aivan uskomattoman kaksoisroolin. Niin tekee ihminen joka osaa. Eilisillasta jäi hieno maku suuhun. On mukava tehdä asioita osaavien ihmisten kanssa - siis tarkoitan oikeasti osaavien. On hyvä katsoa ensi vuoteen - uudet metkut - uudet näytelmät - uudet näyttelijät (vanhoja hyviä unohtamatta)