Nyt ainakin tuulee niin ettei ajatukset meinaa päässä pysyä. Onneks tänään ei olla menossa harjoituksiin ulos, siellähän jäätyis. Viikonlopuks on onneks luvattu paljon lämpimämpää ilmaa joten eiköhän tämä tästä.... Eilen illalla oltiin Simppa Sari ja mie Lehmirannassa esiintymässä. Se on aina takuuvarman hauska paikka, yleisöä on sali pullollaan. Tämäkertainen yleisö ei kuitenkaan ollut mikään sytyttävä, mutta kyllähän ne nauroivat mukana. On se ihmeellistä miten esitys menee sen mukaan miten yleisö elää siinä mukana. Viimeks kun oltiin Lehmirannassa niin yleisö suorastaan ulvoi naurusta ja silloin oli kyllä helppo esiintyä. Nyt kun ei voida enää myydä isoja näytelmiä kun porukka ei halua lähteä niin mennään aina pienemmällä joukolla ja tehdään tilaustöitä. Ajateltiin Simpan kanssa että ryhdytään semmosen pienoisnäytelmän tekoon ens vuodeksi ja kootaan pieni kiinteä porukka joka on valmis lähtemään keikoille. Luusereita ei enää porukkaan oteta. Ja sitten semmonen kriteeri on kans että improvisaatiokykyä täytyy löytyä. Mutta tämmönen ajatus laitettiin muhimaan. Nyt etsitään näytelmä ja haalitaan porukka kasaan. Ja kivaa tulee taas. Ai ai ai, nyt tarvii taas pörähtää sorvin ääreen.